Kolumni on julkaistu Nokian Uutisissa

Anni-mummu ja kolmas sukupolvi

”Nyt on hänen vuoronsa auttaa arjen askareissa”

15.11.2019 Olli Sorva

Kirjoittaja on positiivisella asenteella varustettu yrittäjä

Olen aiemmin kirjoittanut, miten lapset ovat mielellään mummunsa, pappansa tai naapurin vanhusten seurassa. Kolmannen sektorin tärkeydestä puhutaan, mutta harvoin tulee esiin kolmas sukupolvi, vaikka sen merkitys on monesti jopa suurempi.

Kyläyhteisöt toimivat itsenäisesti, auttavat ja helpottavat kuntataloutta. Tuottavat ihmisille hyvinvointia ja tasapainoista elämää. Toisinaan näyttää siltä, että keskustan asukkaat ja kuntapäättäjät eivät ehkä aina ymmärrä kokonaisuutta.

Saattaa olla, että keskusta-alueellakin toteutuu perinteinen suurperhe-elo eli monen sukupolven yhdessäolo ja vanhusten hoito. Voisi kuitenkin olettaa, että kyläyhteisöissä se toimii luontevammin. Kolmannen sukupolven apu on kaupungin kannalta hyvin halpaa, jopa ilmaista.

Sain taas yhden varmistuksen Taivalkunnan kyläyhteisön toimivuudesta, kun minulla oli tilaisuus käydä kuuntelemassa 94-vuotiaan Anni-mummun tarinointia. Iltapäiväkahvilla hänen luonaan oli paikalla myös lapsenlapsensa, jo yli 40-vuotias, ja neljäskin sukupolvi on jo teini-iässä. Perheenäiti, tämän mummun lapsenlapsi, asuu naapurissa ja piipahtaa päivittäin työstä tullessaan mummunsa luona. Molemmat heistä tunnen vuosien takaa, mutta silti heidän ystävyyssuhteensa syvyys melkeinpä yllätti minut.

Taltioin Anni-mummun muistelmia tulevaa kirjaani varten ja ilta kului hyvin lämminhenkisesti. Anni kertoi, miten suuri apu ja ennen kaikkea turva lapsenlapsesta hänelle on, kun yksin elää kotitalossaan. Kodinhoitajan apua hän tarvitsee paljon vähemmän, kun oma lapsi ja lapsenlapsi asuvat naapurissa, vaikkakin omissa taloissaan.

Äidin lämminhenkinen kertomus mummustaan ja yhdessä tekemisistään antoi ajattelemisen aihetta. Hän kertoi, kuinka hänen pienenä ollessaan mummu hoiti häntä paljon omien vanhempiensa ollessa töissä. Nyt on hänen vuoronsa auttaa mummuaan arjen askareissa. Hän vielä lisäsi: ”Kun arjen hektisyys välillä painaa liikaa päälle, silloin kipaisen mummun luokse naapuriin ja istuudun siihen samaan keinutuoliin missä minulla oli jo lapsena tapana istua. Tuo paikka rauhoittaa heti mieleni ja vie minut hetkeksi ajassa taaksepäin.”

Toivottavasti tämän esimerkkitapauksen kaltainen sukupolvien välinen ystävyys säilyy osana suomalaisuutta ja nokialaisuutta tulevina vuosikymmeninä.