Kolumni on julkaistu Nokian Uutisissa

Katkotaanko kravatit?

”Huumorillakin on asioita hoidettu, mutta aina toista ihmistä kunnioittaen”

18.9.2019 Olli Sorva

Kirjoittaja on positiivisella asenteella varustettu yrittäjä

Miksi vuorovaikutustilanteissa usein ajatellaan, että jonkun häpäiseminen saa enemmistön nauttimaan tapahtumasta? Voisiko huumori olla kaikkia kunnioittavaa?

Sain kutsun katsomaan musiikkiesitystä BEATLINE meets ARON 15.8. Pyynikin kesäteatterille. Esityksen aikana ”Elvis” leikkasi kosketinsoittajalta saksilla solmion poikki. En tiedä mihin se liittyi, ehkä johonkin kyseisen kuninkaan aikoinaan tekemään temppuun.

17.8. olin hääjuhlassa. Yhtenä ohjelmanumerona oli ”Tiedätkö aviovaimosi ajatukset”. Leikkiin valittiin viisi avioparia, vastanaineista pitkään aviossa olleisiin. Oli kunnia päästä mukaan. Ideana oli, että jos aviomies ei tiennyt kysymysten vastausvaihtoehdoista oikeita, solmiosta leikattiin pala pois. Kun ensimmäisiä kravatteja katkottiin, huomasi, että monille vieraista leikki oli outo. Kisa oli tasavertainen tuoreiden ja varttuneiden avioparien kesken.

Kisailun päätyttyä yksi ikäiseni mies kertoi minulle, ettei hän oikein ymmärtänyt leikkiä hauskaksi, kun ajatus on rangaista, jos ei tiedä toisen ajatuksia. Hän lisäsi, että olisi hienoa, jos kirjoittaisit aiheesta seuraavaan kolumniisi. Jäin itsekin ajattelemaan, olisiko vaikeaa keksiä visailu, jossa yksinkertaisesti palkittaisiin hyvät suoritukset.

Häätilaisuudessa mukana olleet ymmärsivät kisailun leikkimieliseksi, mutta herättihän se ajatuksia, että minkälaista käytösmallia juurrutamme tempauksillamme lapsiin ja nuoriin. Tiedämmekö mitä yllätyksiä kenellekin voi järjestää?

Tuleva tarinakirjani on taittovaiheessa. Siinä kerrotaan myös Taivalkunnan nuorison aikoinaan tekemistä kolttosista, mutta niissä on positiivinen leima eikä tekemisiä kohdistettu häväistys- tai rankaisemismielessä. Joskus kyllä nuorenkin harkintakyky pettää tai ei osata ajatella tekemisten seurauksia. Tiivis kyläyhteisö on aina auttanut ja kannustanut ihmisiä. Huumorillakin on asioita hoidettu, mutta aina toista ihmistä kunnioittaen. Jospa osaisimme poimia historiastamme sen kaiken hyvän ja jättää pahuuden sivuun.

Viimekertaisessa kolumnissani kerroin, mitä nuoret arvostavat: ympäristöä, läsnäoloa ja oikeudenmukaista käytöstä. Me aikuiset voisimme pyrkiä tukemaan ja ylläpitämään noita ajatuksia.