Kirjoitin viime syksynä, että vanhoja ihmisiä kannattaa jututtaa ja kuunnella, sillä heiltä saa paljon tietoa siitä, miten eri asiat toimivat.

Maakuntauudistuksen myötä kunnilta siirretään valtaa ja vastuuta maakunnille. Samalla näyttää siltä, että osa vastuista siirretään kylille ja kaupunginosille. Osin siis palataan taaksepäin vanhoihin käytäntöihin. Kyläyhteisöjen merkitys kasvaa, jos niistä vain löytyy aktiivisuutta. Kannattaa selvittää ja pitää mielessä, miten asioita ennen vanhaan ratkottiin, vaikka tänä päivänä moneen asiaan on paljon paremmat keinot.

Aikuisten velvollisuus on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus olla kanssakäymisissä eri sukupolvien edustajien kanssa. Vanhoja ihmisiä on helppo lähestyä ja se pitää tuoda lasten tietoon. Taivalkunnan kyläyhteisössä eri ikäiset ovat myös luonnollisessa kanssakäymisessä keskenään. Meillä on jokavuotisia tapahtumia, kuten talvitapahtuma ja kevätkarkelot.

On nuoria, joita paljon kiinnostaa kylähistoria ja esivanhempiensa elämäntapa, mutta kaikille löytyy menneisyydestä jotain mielenkiintoista. Samalla tulee esiin, miten paljon helpompaa ja kevyempää elämä nykyisin on. Se antaa meille näköalaa ja paremman mahdollisuuden huomata, että jotkin murheistamme ovatkin vähäpätöisiä tai jopa merkityksettömiä.

Olen aloittanut kyläkirjan tekemisen. Se on osin jatkoa aiemmalle kirjalleni, mutta tämä teos tulee käsittelemään enemmän henkilökuvia ja heidän ajatuksiaan. Tulee olemaan tarinoita Taivalkunnasta, elämäntapaa vuosikymmenien takaa ja kylän perinne- ja kulttuuri-ilmettä.

Olen jalkautunut kylälle ja muutaman ikäihmisen kanssa olen jo tarinaa muistiin laittanut. Yllätyksekseni huomasin miten auliisti he kertovat vanhoista henkilökohtaisista asioistaan ja puhuvat todella vapaasti. Onhan meillä luonnollisesti luottamuksellinen suhde ja julkaisen vain, mitä erikseen sovitaan.

Asioiden puhumisen suhteen nuorten ja lasten käyttäytymistapa on hämmästyttävän samanlainen kuin ikäihmisten. Kai se on sitä ennakkoluulottomuutta ja toisaalta taas muistoissa elämistä. Uskon, että esimerkiksi kymmenvuotias ja kahdeksan- tai yhdeksänkymppinen viihtyvät ja pärjäävät hienosti kahdenkeskisissä keskusteluissaan.

Toivottavasti lasten vanhemmat ymmärtävät kuinka palkitsevaa ja avartavaa yhteiset hetket kummallekin osapuolelle on.